Se saa minut leijailemaan, Pariisin tuoksu. Edellisestä matkastani oli kaksi vuotta, ja se tuntui ikuisuudelta. Maailman parasta kahvia, rapeakuorista, mutta sisältä niin mehevää patonkia. Ruokaa, tyyliä, pikkuruisia bistroja. Syksyisiä lehtiä, jotka rapisevat kenkieni alla. Metro, Seinen jokilaivoja, pardonia, ekskusemuaa ja mersiitä. Saint Germainin kahviloita ja pikku taidegallerioita. Sacre Coeuria, ja sen takana olevia autenttisia ravintoloita. Maleksimista …
Lue lisää